Tuberosis

Jean-Claude Ellena «Eräänä miellyttävänä syysiltana, kultaisessa valossa, kylmyys valtasi minut yhtäkkiä. Talvi olisi käsillä aamunkoitteessa. Avatessani etuoven käännyin katsomaan viimeistä kertaa viimeistä tuberoosinkukkaa, kesän lahjaa, joka oli selvinnyt, ajatellen, että aamulla menisin poimimaan sen humaltuakseni vielä muutaman päivän sen tuoksusta. Siitä lähtien, kun keinovalot vastaavat yöhön, tuberoosi levittää pehmeällä äänellään jasmiinin, luumun ja mausteiden tuoksua. Se on kuiskaus, kuin tuulenhenkäys, joka ei väsy. Ja joka yö, keskiyön aikoihin, sen ääni sammuu, jotta voimme odottaa samaa hetkeä seuraavana päivänä. Sen tuoksu on kuin sen elämä, ohjelmoitu. Tässä kukassa on jotain Shéhérazaden hahmosta, joka joka yö kertoo tarinan kuoleman pakenemisesta. Hän teki sen niin hyvin, että hänen tarinansa, yhä elävänä, on tullut hajuvedeksi.»